Nuorten kokemuksia elämisestä atopian kanssa

Muutama nuori atoopikko on tässä pohtinut atooppisen ihottuman vaikutuksia elämänsä eri alueisiin.

Koska atopiasi on puhjennut ja miten se on edennyt?

Ihon kuivumista ja oireilua alkoi ilmetä noin 10 vuoden iässä. 13-vuotiaasta eteenpäin ja yläasteajan tilanne paheni. Iho oli jo varsinkin talvisin ajoittain heikossa kunnossa. Ihottuma-aluetta oli enimmäkseen taivealueilla. Yläasteen loppuvaiheessa alkoivat oireet kuitenkin helpottaa. Siirryttyäni lukioon ihottuma alkoi kuitenkin pahentua nopeasti muuttuen entistä vaikeammaksi ja ilmeten kauttaaltaan. Lukion jälkeiset kaksi kuukautta armeijassa heikensivät tilaa vielä hivenen... kunnes hakeuduin hoitoon.

(Jukka, 22 v.)

 

Miten atopia on vaikuttanut opiskelupaikan valintaasi?

Atopia vaikutti opiskelupaikan valintaan siten, että alat, joilla on suuri todennäköisyys, etten vaikeasti atooppisena kykenisi tekemään työtä vuosikymmeniä, olivat automaattisesti poissuljettuja. Esimerkiksi käsityö- tai terveydenhuoltoalaa en edes harkinnut. Sellaisista koulutusohjelmista, jotka tähtäävät laaja-alaisesti erilaisiin ja erityyppisiin työtehtäviin, valitsin sellaisen, jonka työtehtävissä ei ihon kunto rajoittaisi liikaa. Tämä siksi, että pystyisin tekemään töitä mahdollisimman "normaalisti". Valintaani vaikuttivat myös työolosuhteet, kuten työn säännöllisyys ja mahdollisuus valita työpaikka, jonka työympäristö olisi mahdollisimman allergiaystävällinen. Halusin myös opiskelupaikan antavan mahdollisuudet sellaiseen työhön, että pystyisin olemaan päivän pois "kaatamatta firmaa". Asiakaspalvelutyö omalla kohdallani lisää stressiä atopiani suhteen, joten sitä yritin välttää myös. Pitkäaikaisen atopian vuoksi olin kuitenkin jo asennoitunut erilaisiin rajoitteisiin, mutten voi sanoa sen juurikaan haitanneen.

(Anu, 23 v.)

 

Miten työ ja atopia sopivat yhteen?

Opiskeluaikana ammatin valinta oli atopian takia tarkkaan mietittävä asia, mutta sopivan opiskelupaikan löytyminen edesauttoi, jolloin työelämään siirtyminen onnistui. Työn ja atopian yhteensovittaminen onnistuu kun muistaa, että iho tarvitsee joka päiväistä hoitoa ja muistaa nukkua tarpeeksi.

(Heikki, 29 v.)

 

Mitä atopia on opettanut sinulle? (Ihonhoidon yms. lisäksi)

Atopiani on vuosien varrella ”kouluttanut” minua. Muun muassa kärsivällisyys ja itsehillintä on sairauden myötä lisääntynyt. Sitä sanotaan, että vastoinkäymiset vahvistavat ja koen että pitkäaikainen sairaus tekee juuri sitä. Vahvistaa. Itsetunnon ollessa kohdillaan en näe atopiaa lainkaan, vaan itseni. Itsetuntohan onkin tärkeä osa hyvinvointia ja jotta se vahvistuisi, on käytävä läpi kriisejä ja selvittävä niistä. Ihosairauteni on luonut tielleni kriisejä, mutta myös niistä selviämistä.

Ihon ollessa pahimmillaan ja kipeä, tuntee itsensä kurjaksi ja on epätoivoinen, mutta sen ollessa parempi ei aina muista iloita siitä. Itse katselen välillä kuvia pahimmasta kaudestani ja iloitsen nykyisestä tilanteestani. Ennen kaikkea olen oppinut, että ihmiset eivät näe minua niin kuin minä näen itseni. Epävarmuus ihostani on usein turhaa, koska yleensä ihmiset eivät kiinnitä siihen juurikaan huomiota.

(Iina, 23 v.)

 

Millaista on olla atoopikko parisuhteessa?

Kun on ohi alkuvaiheen epävarmuus, on parisuhde ainakin omalla kohdallani suuri apu kroonisen sairauden kanssa elämiseen. Esimerkiksi stressi tuo mukanaan ihottumaa, joten on onni, kun on joku, joka auttaa sen purkamisessa. Muutoinkin on rauhoittavaa, kun lähellä on jatkuvasti ihminen, joka tuntee ja tietää ihottumani – kuinka se toimii, mihin se reagoi jne. On ihana tunne, kun ihmisten seassa voi pelkällä katseella viestittää omalle puolisolle, että kohta ”se” taas alkaa. Lyhyesti sanottuna on turvallinen tunne, kun toinen ymmärtää atooppisen maailmani kaikkine kommervenkkeineen.

(nainen, 28 v.)